Juokseminen

Vihasin ennen juoksemista. Se ei vaan ollut mun laji. Sit päätettiin ruveta juoksemaan yhdessä ja perustettiin Kuntoklubi. Ensimmäinen juoksukerta oli 7.1.13 ja muistan miten kuollut ja ylpeä olin ekan lenkin jälkeen. Matkaahan oli huimat 3 km korkeintaan ja pituuttaa kaksikymmentä minuuttia. Mutta siitä se lähti. Jatkettiin juoksua, joskus kaksin, joskun viiden ihmisin voimin. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta jättäessäni Kuopion, oli juoksu jo rutiinia. Tavoite tammikuussa oli unohtaa vihasuhde ja tehdä juoksusta arkea.

Onneksi rutiini tuli muodostettua Suomessa koska takkusi aloittaa uudestaan. Kuvitellaanpa etten olisi aloittanut juoksua Suomessa ja aloittanut vasta täällä Barcelonassa, mitä siitä olisi tullut? Voin kertoa, ei yhtään mitään.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa juoksemassa täällä. Lähdin työpaikalta ja kävin juoksemassa rantaa pitkin yhteen suuntaa ja sitten takasin. Puolet matkasta juoksin rannalla hiekassa ja puolet kadulla. Hiekassa juoksu otti kovasti nilkkoihin ja tänään on tuntunut myös etureisissä. Mutta tein sen. Tästä se lähtee.

Kumman paljon oli kanssajuoksijoita, lähes poikkeuksetta miehiä! Ja miten kovaa ne juoksikaan... No, ne oli espanjalasia ja paljon tottuneempia juoksemaan lämmössä, eivät varmasti pärjäis pakkasissa niin kuin me suomalaiset ;) Huomenna sitten Parc Güelliin juoksemaan!

 I used to hate running. Then we decided to start running together and the first time to run was 7.1.13 and I can remember how dead and proud I was after that time. We continued and I started to like running. I made running as a rutine in Finland so it was almost easy to continue running here in Barcelona. Yesterday after my work I went to run to the beach, running half way in the sand and half way in the street. Running in the beach made my ankles to hurt but who cares, I did it !! There were quite many other runners as well but they were men! Tomorrow I will go to run to Parc Güell :)