Ulkomailla asuminen

Nuorempana haaveilin aina asuvani ulkomailla. En uskonut, että se olisi vaikeaa vaikka kaikkialla niin sanottiinkin. Ajattelin, että elämähän olisi vain yhtä seikkailua ulkomailla asuttaessa.

Asuessani Córdobassa viisi kuukautta Erasmusvaihtoni aikana, koti ikävä iski parin kuukauden jälkeen koska eteen tuli ongelmia, siskontyttö syntyi ja poikaystävän kanssa ei pidetty yhteyttä koska hän armeija aikanaan oli koko ajan metsässä. Kävinkin pikapyrähdyksellä Suomessa katsomassa 5 päivän ikäistä siskontyttöä ja poikaystävää. Olo helpotti, eikä ikävä ollut niin kova. Mutta kaipasin omia rutiinejani, kuten harrastuksia, ystäviä ja töitä. Córdobassa rutiineja ei muodostunut. Mutta koko ajan oli Erasmus yhteisö ympärillä, aina löytyi joku jonka kanssa puuhailla.

Barcelonaan muuttaessani en tiennyt missä asuisin tai kenen kanssa. Tunsin täältä muutaman tyypin mutta siinä kaikki. Kaverit tuli heti ekalla viikolla kylään joten pari viikkoa meni ihan lentäen. Mutta kun istuin ensimmäistä kertaa yksin kotona opparin ääressä ja mietin mitähän sitä huomenna tekisi, meinasi ruveta masentamaan. Ei ole Erasmus yhteisöä ympärillä, ei ole määrättyjä ihmisiä keltä kysyä. Nuorempana oletin, että ulkomailla asuminen on kuin Suomessa asumista, mitä vaikeeta siinä on. Mutta vanhemmiten olen huomannut ettei se niin menee. Ulkomailla ihminen löytää itsestään ihan uusia puolia, hyviä että huonoja.

Olen taas kasvanut. Ulkomailla olo kasvattaa joka kerta. Tänne muuttoa helpotti se, että tunsin kulttuurin sekä kielen. Ilman tätä tuntemusta olisin varmaan vaipunut syövereihin mutta nyt synkistelyä kesti vain hetken. Kun löysin omat rutiinini (juoksu, ruuanlaitto, juhliminen, ystävät, työt...) ja opin mistä etsiä tietoa sekä MUISTAN KYSYÄ (Suomessa ei kysytä,täällä kysytään) niin kaikki sujuu.

Mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa on, tehdäkseen jotain uskomatonta, on mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Alussa en tiennyt tai tuntenut ketään ja ahdisti mutta kun antoi tilanteelle aikaa niin kaikki on parhain päin ja rakastan Barcelonaa <3 Täytyy uskaltaa.

3 tips when moving abroad:go out, be brave, use the language

When I was young, I always wanted to live abroad. I thought that it cannot be different compared to life in Finland. But I was wrong,it is not the same thing. I have noticed that in abroad you learn things about yourself, good and bad things.

When I was in exchange, I missed home when I got lots of problems, when my sister got baby and because I did not speak ever with my boyfriend. I went to visit them and everything was okey. Erasmus exchange is different because then you have Erasmus family with you and then you can be "stupid" more easily because you are in Erasmus. You do not have to know everything yourself.

Going outside of your comfort zone makes you grow. I have grown a lot already during these 1,5 months. I knew the culture and language beforehand which helped a lot. It took me a while to get used to the life in Spain, but now when I have my own rutines and I know from where and from who to ask, I love Barcelona. You have to be brave to be able to live in other country.